Kuopion tervehenkinen nuoriso oli kokoontunut Nuorisokeskus 44:ään kai lähinnä jammailun ja diskopopin merkeissä. Yllättäen nolladiskon illan ohjelmaan kuului myös Yhdistyneiden Urbaanien Puoskarien keikka.
Nuori yleisö oli vanhojen biisien aikana varsin hukassa, mutta uudemmat, varsinkin Meitä odotellaan mullan alla kirvoitti koko salin yhteislauluun ja bokoiluun. Harvalukuinen oli se joukko, joka tunsi YUP:n tuotantoa edes Homo Sapiensiin asti. Setti oli painottunutkin pitkästi uuden levyn tuotantoon eikä suuria yllätyksiä tullut, paitsi se että Hyyrysen biisilistaan merkitty Kaikki on hyvin jäi uupumaan lopusta. Miksi?? Hieman jäi myös kaipaamaan pienten lasten päähän viuhuvia vasaroita.
Keikan järjestäminen nolladiskossa oli loistava ajatus. Ensimmäistä kertaa keikalla ei yksikään humalainen hyppinyt selkään ja aiheuttanut kaaosta. Ehkäpä juuri siksi porukka oli aluksi rauhallista ja hiukan epäilevällä mielellä eikä antautunut täysillä musiikille. Myös yleisöä oli suhteellisen vähän, mikä kaikki saattoi näkyä tunnelmassa, vaikka bändi soittikin kuten aina - kerrassaan loistavasti. Varsinkin Jussi, jolla oli kotikenttäetu, yllätti riehakkaalla olemuksellaan normaalin (?) ilmeettömyyden sijaan. Onneksi pienilukuinen yleisö ja matala lava mahdollistivat helpon eturiviin pääsyn ja loivat intiimin tunnelman. Varsin viihdyttävä kokemus. Pidimme siitä.
Ja vaikka eturivin Pikku-Lea ei tuntenutkaan luterilaista perussyyllisyyttä, niin onneksi me muut kuitenkin tunnemme sen taakan.
kommentoivat Hanna ja sisaret.
