Tulevaisuuden yhteiskuntakuvajainen, jonka voi katsoa ammentavan myös tosiasiallisista historian tapahtumista, vaikka kirjoittajansa kuvitelmaa pääosin onkin. Musiikin jyrä kummunnee halusta tehdä "Oudon elämän" pop- ja countrysensibiliteettien jälkeen myös riffimusiikkia.

Jokainen meistä on tyytymätön itseensä. Paitsi ne, jotka ymmärtävät ottaa tyytymättömiltä yksilöiltä rahat myymällä tienviittoja Onnelaan. "Bo Diddley" -sävellyslähtökohta painui sovituksen muokkaustyön myötä unholaan, ja tilalle astuivat maailmanmusiikillisetkin(!) sävyt.

Raskaskätinen balladi löysi aiheensa formaatteihin asettautuvasta viihdeympäristöstämme. Tavarantoimittaja tietää, mitä vastaanottaja haluaa - ongelmana on vain se, ettei epähuomiossa kohde tule ärsytetyksi ja saa aihetta kysyä, olisiko jotain muuta tarjolla?

"Meitä odotellaan mullan alla" ruotii kirjoittajansa ongelmaa ihmisenä, jonka syntymän määrittää kuolema. Mitä seuraa?, hän mietti, ja kirjoitti lohdutuksekseen lonkalta laulun, josta ei tullutkaan singlen b- raita vaan albumin ensisingle.

"Säkin" tapauksessa taisi käydä niin, että melankolisesta aiheesta tuli synnytetyksi kauniihko kappale. Mikä sekin toki riippuu väitettä tulkitsevan säkin arvostelutavasta.

"Mitä minä todella sanoin" on itseselitystä. Kaiken viikatteenheilutuksen takana on ollut rakkaudellisia ajatuksia! Ymmärrättekö, perkele? Sanojemme vakuudeksi positiivis-ilmeisempi sävellyskin.

Usein on liikkunut mielessä mahdollisuus ilkikurisista voimista, jotka ohjailevat pikku ihmisten onnea tai onnettomuuksia; voi olla miltei varma siitä, että hyväntahtoisen jumalhahmon asemasta olemme saaneetkin itsemme luonteisia johdattelijoita. Tässä yhteydessä voisi musiikillisista ratkaisuista todeta erään yhtyettä pitkään seuranneen sanoman kiteytyksen "Täällä ei kyllä kukaan muu tee tällaista".

Kitaravetoinen "juna mustapukuisia miehiä kuljettaa" -numero, jonka musiikillisen aineksen vastapainoksi oli sopivan loogista asettaa kyseinen teksti. Onhan jokainen murhamieskin oletettavasti joskus ollut vanhempiensa päivänsäde.

"Kiusauksien iltapäivä" ja sitä seuraava "Syyllisyys" ovat henkisesti veljeslauluja, joiden lähtökohtia ovat ihmisyyteen liittyvät ongelmallisuudet, joilla toisaalta saattaa olla siunauksellisiakin ominaisuuksia.

Luterilainen, suomalaisille tuttu perussyyllisyys saa hahmon. Ensimmäinen tälle albumille valmistunut laulu, meuhkaaminen alkoi miltei välittömästi.

Elokuvasäveltäjä Goran Bregovicin musiikin innoittamana kirjoitettu kappale, jonka kiivaan matkanteon henki taas loi tekstin. Maailmassa, jossa yksilölle yritetään useammalta taholta samanaikaisesti näyttää tämän paikkaa, tarvitaan ehkä niitäkin, jotka tohtivat haistattaa pitkät ja painella Käpälämäkeen.

Apokalypsien äärellä, moninaisia skeptisiä visioita nähtyään lauluntekijä tahtoi kuitenkin, kuten me niin usein tahdomme, onnellisemman lopun. Kokonaisuus taisi jo kaivata akustisvoittoisempaa, rytmiikallisesti levollisempaa raitaa. Mikä ei kuitenkaan kumoa muiden levottomuuksien mahdollisuutta..