Torstai ja kaikki on alkuillasta ei liikkeellä.Ensimmäisenä paikalla ja tunnelma odottavana katossa.Tilanne näyttää jo hieman huolestuttavalta koska raahelaiset ihmiset ovat päättäneet olla ei tulossa kuuntelemaan elämyksellistä musiikkia.Keikkaa odotellessa ihmettelemme miten näin pieneen paikka mahtuu niin paljon rompetta ja valojuttuja,eihän tänne mahdu enää ihmisiä!Keikka lähenee ja ihmiset ovat ottaneet kanootin alle ja virranneet lavan läheisyyteen,allekirjoittaneet myös.Viisi tummiin pukeutunutta herrasmiestä hyökkää lavalle(kauniin itämaisen joikhun säestämänä)ja saamme huomata että loputkin kuuntelijat kaivautuvat piiloistansa lavan läheisyyteen.
Pikku Saddam sukeltaa korviimme kallot räjäyttävällä maskuliinisella
miesenergialla ja ihmiset heiluvat kuin kaislat tuulessa.Toivottuamme
murhaajaa polvillamme lähes itkien herra Tynkkynen räjäytti bassostaan
G-äänen ilmoille ja pidot senkun parani!Loppukeikka meni siinä Tynkkysen
kansssa bailatessa erilaisten koreografioiden parissa(ihmiskäsi taipuu
yllättävän monenlaiseen asentoon).Encoretkin saatiin kun kaikki huusivat
ja läiskivät hikisiä käsiään yhteen villisti.Keikka ohi ja jalat
alkoivat palata maan pinnalle(hitaasti mutta kankeasti).Lähes heti
keikan jälkeen baari tyhjeni mutta me allekirjoittaneet jäätiin
kuupoileen siinä toivossa että saataisiin pienen pieni juttutuokio
aikaiseksi kyseessä olevien musiikintekijöiden kanssa.Saatiin
aikaan.Kiitos vielä Jannelle omistuskirjoituksesta ja Tynkkyselle kiitos
jämistä!
Vieläkin hurmoksessa: Pete&Saku
