Kun saavuin Tavastialle noin puoli yhdentoista maissa, kaikki vaikutti todella lupaavalta illan keikkaa ajatellen. Porukkaa oli jo siinä vaiheessa paikalla todella runsaasti ja tunnelma oli innostuneen odottava. Itsekin odotin Puoskareita lavalle kuin kuuta nousevaa siitä huolimatta, että kyseessä oli jo 17. YUP-keikkani. Olihan edellisestä Helsingin klubiesiintymisestä aikaa pitkälti yli vuosi.
Ensin oli kuitenkin illan lämppärin vuoro, jonka Jarkko kävi lavalla ripeästi esittelemässä. Poppoo oli (muistaakseni) nimeltään NOM ja kotoisin Pietarista. En tiedä olivatko bändin pojat YUP:laisten tuttuja, mutta musiikki oli ainakin yhtä moniulotteista ja hyvin outoa. Tyylisuunta oli venäjäksi laulettu hidas industrial heavy, tai jotain sinne päin. Hidasta Rammsteinia venäjäksi siis. Kummallista.
Lämppäri lopetteli siinä puoli kahdentoista jälkeen ja ihmiset alkoivat hiljalleen tungeksia lähemmäs lavaa odotellen YUP:ta saapuvaksi. Kokonaisuudessaan porukkaa Tavastialla oli silmämääräisesti arvioituna useita satoja. Olen jostain kuullut, että paikan kapasiteetti on n. 900 henkeä, eikä tyhjää tilaa näyttänyt olevan juurikaan missään. Toisaalta tämä ei kyllä ollut mikään ennennäkemätön tilanne, sillä YUP on kerännyt pääkaupunkiseudulla lähestulkoon täysiä saleja miltei aina.
Yleisön odotus palkittiin puolenyön tienoilla, kun YUP asteli lavalle kuorolaulun (nauhalta) ja suosionosoitusten saattelemina. Pienen asettautumisen jälkeen bändi oli valmis ja soittojuhla saattoi alkaa. Aloituskappaleena ilmoille kajahti odotetusti Pikku Saddam, joka synnytti välittömästi ainakin salin etuosaan sellaisen kaaoksen, että yhtyeen seuraaminen oli itse asiassa suhteelliseen hankalaa. Soitto tuntui kuitenkin kulkevan kuin luotijuna ja itse pojatkin vaikuttivat varsin pirteiltä. Myös soundit olivat tuttuun Tavastia-tyyliin kohdallaan.
Toisena tullut Meitä odotellaan mullan alla sekoitti sitten yleisön lopullisesti. Ihmiset tunnistivat tämän biisin ymmärrettävästi parhaiten ja yhteislaulu raikasi. Myös seuraavaksi soitettu Tuuliajolla oli selvästi ihmisten mieleen, joskin kappaleen seesteinen tunnelma rauhoitti menoa hetkeksi. Johtuneeko uudestaan yltyneestä pogoamisesta, alkuillan aikana nauttimistani juomista vai mistä, mutta seuraavien kappaleiden järjestyksestä en voi mennä takuuseen. Muistaakseni kuitenkin kuulimme kappaleet Mitä minä todella sanoin, Mitä luoja teki ennenkuin loi maailman?, Minä olen myyrä, Syyllisyys sekä Amor Amor. Edellämainituista omaa korvaani miellytti eniten mukavan hitaan ja raskaan käsittelyn saanut Amor Amor, jota bändi ei ole liiemmin keikoilla soittanut. Sen sijaan Myyrä alkaa olla mielestäni hieman kulunutta livekamaa siitä huolimatta, että se onkin todellinen YUP-klassikko. Löytyisihän T&TT-levyltä muitakin helmiä keikoille soitettavaksi, kuten Älä astu kauppiaan päälle tai Tyttö jota rakastan.
Seuraavaksi Puoskareiden käsittelyyn joutuivat (muistaakseni) Varjoleikit, Normaalien maihinnousu sekä yleisön ikisuosikki Paha vaatturi, joka sekin alkaa mielestäni olla vähän turhan käytetty keikkakappale. Ehkä sen tilalle voisi palauttaa jomman kumman yhtyeen aikaisemmista livesuosikeista, Daavidin Fuzzin tai Paratiisin Sahakielet. No, soitto kulki joka tapauksessa jouhevasti ja porukka tuntui tyytyväiseltä, kun yhtye jatkoi kappaleilla Me olemme yö, Pohjaton säkki, Me viihdytämme teitä ja Yövieraat. Erityisen pirteästi pojat soittivat seuraavana tulleen Lihavia luurankoja, jonka loppuosa ("Mitä jää meistä jälkeemme…kasa lihavia luurankoja!") tempasi yleisön mukaan reippaaseen yhteislauluun (-huudantaan?). Viimeisinä varsinaisen setin kappaleina saimme sitten kuulla odotetusti kipaleet Murhaaja soittaa pasuunaa sekä Meidän on annettu pudota, joka oli mielestäni tervetullut "yllätys" soittolistaan.
Puoskarit lähtivät siis tämän jälkeen ansaitulle hengähdystauolle ja yleisökin sai onneksi hieman levähtää. "Y-U-P, Y-U-P" -huutoihin porukalla riitti kuitenkin energiaa ja pian yhtye palasikin lavalle. Ensimmäinen encore oli odotetusti Koiraöljyä, joka oli todellinen piristysruiske yleisölle. Itse tiesin tätä biisiä odottaa, mutta ne, joille se tuli iloisena yllätyksenä, eivät voineet korviaan uskoa. Tästä oli tietenkin seurauksena hillitöntä pogoamista, joka jatkui läpi Turpasaunan.
Taas oli pienen tauon vuoro, jonka aikana osa ehti lähteä hieman jo narikan suuntaan. Sitkeimmät jäivät kuitenkin eturiviin hurraamaan Puoskareille ja odottamaan kolmatta tulemista, joka tapahtuikin suhteellisen nopeasti. Ehkäpä pojat luulivat, että yleisö ehtii muuten karkuun. No, ohjelmassa oli joka tapauksessa Homo Sapiensin akustinen versio, jota oli ainakin aikaisemmissa keikka-arvosteluissa kovasti kehuttu. Itselleni uusi versio ei kuitenkaan totta puhuen hirveästi kolahtanut…ehkäpä siksi, että Jarkon akustinen oli aika hiljaisella. Toisaalta Homon uudelleenkäsittely oli ihan tervetullut, sillä bändi on soittanut sitä livenä niin paljon. Viimeisenä kuultiin sitten Kaikki on hyvin, joka oli rauhallisuudessaan kerrassaan täydellinen lopetuskappale raskaalle keikalle. Biisi alkoi pelkästään Jarkon ja Petrin voimin, mutta lopussa mukaan tuli myös Valtteri basson kanssa sekä Jussi ja Janne marakasseineen ja tamburiineinen.
Yhteenvetona voisin todeta, että keikka oli yksi bändin parhaista live-esiintymisistä. YUP oli selvästi liikenteessä paremmalla (rankemmalla?) asenteella kuin esim. edellisen kiertueen keikoilla, mikä ilmeni mm. Hyyrysen poikkeuksellisen aktiivisella liikkumisella (no ei se mitään revitystä vieläkään ollut). Toisaalta myös uuden levyn biisit tuntuivat sopivan keikoille huomattavasti paremmin kuin Oudon Elämän ja jopa Yövieraiden kappaleet. Ainakin yleisö oli paremmin mukana kuin aikoihin.
Ainoa asia, joka keikasta jäi itse asiassa hieman kaivelemaan, oli T&TT ja Homo Sapiens -levyjen saama vähäinen huomio. Kyseiset levyt ovat mielestäni niin hyviä, että yksi biisi per lätty on keikalla aika vähän. No, Homo Sapiensin osalta tämähän oli sinänsä poikkeus, sillä levyltä on aikaisemmin kuultu keikoilla useita kappaleita, mutta T&TT-levyn biisit ovat olleet paitsiossa jo pitkään. Voin olla väärässä, mutta YUP ei ole tainnut soittaa kyseiseltä levyltä muita biisejä kuin Myyrän ja Älä astu kauppiaan päälle livenä sen jälkeen, kun bändissä tapahtui miehistönvaihdos.
No, yhtään ei pitäisi kyllä valittaa, sillä kyseessä oli jälleen kerran uskomattoman hyvä keikka. Toivottavasti keväällä saadaan uusi kiertue.
Eipä muuta. Hyvää elämää.
Miikka Laiho